Hopeassa usvassa, 2017, 100×120 cm.
Minä tahansa vuoden-, vuorokauden- ja sään aikana olen valmis ihailemaan veden pintaa. Se tuo mielenrauhaa antaen samalla voimia ja inspiraatiota. Tietenkin taidemaalarina olen onnellinen, että ateljeeni ikkunat ovat suoraan kauniiseen pieneen Keski-Suomen Hanisjärveen päin.
Veden pinnalla leijuva sumu tuntuu erityisen taianomaiselta ja ihmeelliseltä.
Olen tehnyt tarpeeksi monta luonnosta kyseisestä aiheesta. Joka kerta maalaan luonnoksen katsomalla ikkunasta tai vien maalaustelineen rannalle, samalla avaan itselleni ja toivottavasti katsojille uusia yksityiskohtia, jotka ovat ominaisia sydämeni läheisen luonnon kauneudelle.
Oman kotimaisen luontoni voi mielestäni verrata lempiruokaan, johon ei voi koskaan kyllästyä ja joka maistuu aina hyvältä, vaikka välillä se näyttäisikin hyvin yksinkertaiselta. Tietysti tulee halu maistaa ulkomaisia herkkuja, vertailla, saada uusia kokemuksia, mutta koti on koti, se on tunteellisempi ja lempeämpi.
Näin myös käy taulun, jossa on kotimaisemia, jotka lämmittävät, herättävät muistoja lapsuudesta ja kodista sekä voivat antaa turvallisuuden tunteen.
Tuntuva toistuvaisuus tauluissani, saman juonen siirtäminen taulusta toiseen on minulle taiteesta nauttimista, välttämätön tutkimisen ehto, jonka haluan ilmaista.
Ensimmäisen luonnoksen Hanisjärvestä olen tehnyt, kun kävin Jämsässä ensimmäistä kertaa kesällä 2011. Viimeisin taulu oli maalattu syksyllä 2017. Näin yksinkertaiselta näyttävä järvi voi olla hyvinkin erilainen.
Toivon, etten ole vielä ehtinyt maalata paikallisten kauniiden maisemien kaikkia taulujani.
Kello kahdeksan, öljy, 2011
ihana aamu, öljy, 2014.
